maanantai 21. elokuuta 2017

Elokuuta


Uusi apilasato tienvarsileikkuiden jälkeen kuuluu syksyyn.
Joskus näitä on kerätty jopa kuuraisina iso kimppu 
ja aina siihen samaan vanhaan maitokannuun.
Vaikka pidän vaihtelusta, niin kumma kyllä, joka vuosi apilat kuuluvat samaan astiaan.

Valkoiset orkideat
koko n. A2

5-vee ja 2-vee
Näitä armahia aamuja... ihanan lämpöisiä ja kasteenraikkaita päivänaloituslenkkejä.
Pian saa äiti siirtyä syrjään, kun poika sanoo, että kyl mä osaan, ei sun äiti enää tarvii saattaa.

Tuo aamulähteminen houkuttaa, jopa kateus käy koululaisia kohtaan. 
Olisin valmis syöksymään säähän kuin säähän joka aamu, hiljaisuuteen, tuuleen, hengästymään, haastamaan kelloa --- en tiedä kuinka kauan tuo hohto säilyisi, jos oikeasti olisi pakko, mutta ajatuksella on hauska herkutella. Nautin täysillä nyt pienen esikoululaiseni saattamisista.



Ateljee on ollut mainio käytössä ja ihana hermojen lepuutuspaikka.

Pari viikkoa sitten sain elämäni tähtipaelaajan toimesta ulkokuorenkin kuntoon. Seiniin puhkaistut ikkunat saivat myyki- ja vuorilaudat.


Iltayön värejä kaurapellon laidassa
Maisemassa loppukesän tuoksu

Valon lepohetki
(myyty)

Ei kommentteja: