Menneen joulun jälkeen...
Kun suurimmat jouluhössötykset ja pahimmat kiireet olivat ohi ja rakkaat jouluvieraatkin saatu saateltua ovesta kotimatkalle, se iski! Pakkomielle! Sivellin kouraan ja menoksi! Kun oli vielä joululomaa jäljellä, ottivat myös isommat lapset isännän kanssa vastuuta pienemmistä, ja antoivat äidille omaa aikaa. Kuvia syntyi kovalla tahdilla, joinakin iltoina kaksin tai kolmin kappalein.
On oikeastaan aika mahtava tunne, kun jokin kauan puuttunut pala loksahtaa paikoilleen... jokin aika sitten lentopallon uudelleen löydettyäni tunsin saman tapaisia pyörryttäviä fiiliksiä.
Mitenköhän monta palasta on tämän elämän palapelistä vielä tietymättömissä? ... mielenkiintoista matkantekoa. Jatketaan.
 |
| Myöhään aamuyöllä, kun taas yksi kuva valmistui, kun mies oli yötöissä, kokosin kuvia sängylle kuvattavaksi. - Itselleni ikäänkuin todistukseksi, että on sitä jotain saatu aikaankin. Silloin joulun jälkeen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti