Suut muikeina palasimme eskarilaisen hakureissulta.
Tästäkin olisi herkullista ottaa aihe ja maalata.
Kun illat tummuvat, kynttlöiden valokin alkaa jo näyttää joltain. Lapset imaisevat heti tuon tunnelman itseenä ja mielikuvitusleikkeihinsä. Illalla isommat aloittivat äidinvakoiluleikillä tonttulakit päässä ja aamulla kaksivuotias jatkoi leikkiä nallensa kanssa. Laulu kaikui: Laiva, laiva, minnekkä laiva mennee? Muille maille omenoita ostamaan... Anni tanni talleroinen, punaposki pulleroinen...
En voinut ohittaa ajatusta ottaa sivellin kouraan ja tehdä muutamia tonttututkielmia tuosta iloisesta vesselistä.
Niin ahneesti maalasin, että hyppelin kuvasta toiseen, eikä yksikään näistä ole vielä valmis. Seuraavan päivän puuhatkin olivat erityisen haasteellisia hallita, kun uni jäi vähälle. Taisi joku menokin unohtua. Päätän aina tällaisen päivän jälkeen etten koskaan enää maalaa yöllä. Ei kuitenkaan mikään ole parempaa aikaa keskittymiselle, kuin se autuas yöllinen hiljaisuus perheen tuhistessa tyytyväisenä onnen unta. Kukaan ei huuda ÄIITIIIII tuu HETIII!
Tulisikohan näistä hyviä joulukortteja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti