Kortteja hakemassa

Eilen pääsimme tyttäreni kanssa näkemään paikan päälle korttilaattojen leikkausta ja taittoa. 

Mielenkiintoista, miten kaikki käykään nopeasti ja tarkasti, vaikka paperia on isot pinot. Suuret koneet eivät hyydy.

Lahituotantoa Nurmiprintissä

Kauriin vasa

Tervehdys! Odottelen tässä keittiön seinällä pääsyä joulunalusnäyttelyyn.

Suunnitteilla on taas saman tyyppinen pop-up-kahvila ja näyttely kuin viime vuonna.

Maanantaina saan uudet joulukortit painosta, ja niitä voi ostaa myös tuolta kahvilasta. Toki laitan niitä verkkokauppaankin heti, kun ehdin.

Tällä kertaa pidämme jouluista putiikiamme aivan Nurmijärven kirkonkylän keskustassa Osuuspankin talossa.

Kerron lisää myöhemmin, kunhan kaikki selviää. Kivaa!

Ateljeefiilistelyä

Nyt on kuulkaas niin, että uskallan alkaa oikeasti toivoa työtiloja!
Makuuhuone ei ole pidemmän päälle hyvä paikka varastoida kaikkea taiteilutavaraa, levitellä papereita, värejä ja pakkausmateriaalia. Pikkuhiljaa voi nukahtaminenkin häiriintyä, kun makuuhuoneen takaosa on vielä päivän jäljiltä taiteilutannerta. Eihän myöskään ole järkeä käyttää kallista aikaa pois raivaamiseen joka välissä, kun haluaisin jatkaa heti siitä mihin jäin.

Autotallin yläkerrassa tapahtuu! Lasten kanssa kävimme varovasti fiilistelemässä.

Työhuone...!

Lahjapaketointia kaverisynttäreille

Syksyn mittaan on tehty lähtö, jos toinenkin, lasten kaverisynttäreille.
Olen todella nauttinut korttivarastoistani.

Minulla on ollut tapana pitää jonkinlaista lahjavarastoa äkkilähtöjen varalta, mutta nyt löytyy korttejakin 'apteekin hyllyltä'.

Niin kätevää on vain kysyä lapselta, mikä kortti miellyttää, ja sujauttaa nauhojen alle aina varastosta sopiva kortti sen suurempia pähkäilemättä ja kauppoja kiertelemättä tai aikaa askarruksiin käyttäen. -Ei sillä, pidän lasten itse tekemistä korteista tarinoineen kyllä enemmän, ja kannustan luomaan itse rauhassa ja ajan kanssa oman näköisiä, mutta nythän kirjoittelinkin äkkilähdöistä selviytymisistä tai helpolla pääsemisestä.

Turhautuneen säätöjä

No nyt tänne onnistuu myös kommentointi tavalliseen tapaan.

Viime vuonna tätä blogia luodessani liitin itseni samalla google+-profiiliin. Ystävät ovat ihmetelleet, kun eivät ole päässeet koko aikana (ilman omaa g+-profiilia) jättämään minkäänlaista jälkeä tai terveistä.

Poistin oman profiilini joutavasta mokomasta ja koetin saada säätöjä korjattua,  mutta vielä kerran piti kirjautua, että oli kommentointia mahdollisuus säätää. Poistuin uudelleen, enkä aio enää liittyä, ellei tuosta tule joskus joku välttämätön valtakanava.

Nyt toivon, että blogi toimii myös vuorovaikutteisesti. Yksin tämä ei ole niin hauskaa...

Nurmijärven nurkilla

Kotikylän korttiaiheita etsimässä.

Tässä palasia keskeneräisistä maalauksista, joita tein oman kylän tarpeisiin. Ylemmässä kuvassa on Nurmijärven kaunis keltainen ristikirkko sinisen hetken aikaan. Alemmassa pieni Aleksis-poikanen miettii kotipihansa tien pientareella, mitähän kirjoittelis, ja joskos hänestä joskus vaikka tulisi oikea kirjailija.

 Asento on tietysti sama kuin Aleksis Kivi -patsaalla kirjastoneduspuistossa.