Lapsena harrastimme perhosia.
Naapurin tyttöjen kanssa juoksimme kesät pitkin pihoja, metsiä, soita ja pellon pientaria, haavit viuhuen toisilla, yhdellä lasipurkki kainalossa, yhdellä kirja kourassa mahdollisten harvinaisuuksien tunnistusta varten.
Öisin syreenien kukinta-aikaan houkuttelimme taskulampuilla kiitäjiä, mittareita ja kehrääjiä ja juoksimme aavemaisten valkoisten haavien keralla hihkuen ja tömisten pitkin kyläteitä. Näissä retkissä oli jännitystä ja niitä suunniteltiin huolella ja monta päivää.
Kuuntelimme säännöllisesti luontoillat radiosta ja kuljettipa isämme meitä joskus ihan oikeaan Saimaan rannalla järjestettyyn luontoiltaan paikan päälle. Kerran muistan meidän päässeen mukaan aivan upealle perhosluennolle jonkun ison koulun auditorioon. Kyllä sai harrastus taas puhtia.
Kiitollisena ja lämmöllä muistan tuota huoletonta lapsuusaikaa. On mukava kulkea omienkin lasteni kanssa luonnossa, kun voi nimetä lähes kaiken vastaantulevan. Luonto tuntuu ikään kuin enemmän ystävältä.
 |
| Sinisiivet |
 |
| Auroraperhoset |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti